15.3.2012

Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio 10.3.2010

Käräjäoikeus luki A:n syyksi 1) törkeän veropetoksen (31.12.2003 - 31.10.2008), 2) kirjanpitorikoksen (1.1.2002 - 31.12.2007), 3) väärennyksen (1.6.2002 - 16.2.2006) sekä 4) törkeän petoksen (11.6.2002 - 7.3.2006).

Käräjäoikeus katsoi kohdan 1 (törkeä veropetos) osalta A:n osittaisen teon tunnustamisen sekä muun näytön perusteella selvitetyksi, että A oli yksityisenä elinkeinonharjoittajana veron välttämistarkoituksessa jättänyt ilmoittamatta verotusta varten vuosilta 2002 - 2007 elinkeinotoimintansa tuloja yhteensä yli 121 000 euroa ja välttänyt siten kyseisiltä vuosilta tuloveroja 37 038,66 euroa. A oli lisäksi veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt arvonlisäveroa koskevien kuukausi-ilmoitusten tekemisen 1.1.2002 - 31.12.2007 ja aiheuttanut siten yhteensä 24 852 euron arvonlisäveron määräämättä jättämisen.

Kohdan 2 (kirjanpitorikos) osalta käräjäoikeus katsoi A:n osittaisen teon tunnustamisen sekä muun näytön perusteella selvitetyksi, että A oli yksityisenä elinkeinonharjoittajana tahallaan laiminlyönyt kokonaan liiketapahtumien kirjaamisen liiketoiminnastaan vuosilta 2002 - 2007.

Kohdan 3 (väärennys) ja kohdan 4 (törkeä petos) osalta käräjäoikeus katsoi A:n syytteen myöntämisen ja teon tunnustamisen sekä muun näytön perusteella selvitetyksi, että A oli väärentänyt viisi ennakkoperintärekisteriotetta sekä lisäksi kaksi verottajan antamaa verojen maksamista koskevaa todistusta, joihin sisältyivät myös merkinnät siitä, että A oli merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin sekä ennakkoperintärekisteriin. Nämä asiakirjat A oli antanut toimeksiantajalleen S Oy:lle.

Lisäksi A oli myöntänyt syytteen kohdan 4 osalta. Sen mukaan A oli hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä kyseiset väärennetyt todistukset esittämällä erehdyttänyt S Oy:n solmimaan työsuorituksia koskevat sopimukset A:n kanssa sekä maksamaan A:n yhtiölle esittämät laskut arvonlisäverollisina. S Oy oli joutunut sittemmin tilittämään valtiolle A:n laiminlyömiä ennakkoperintä- ja arvonlisäveroja. Siten A oli aiheuttanut menettelyllään yhtiölle 46 247,69 euron taloudellisen vahingon.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n yhteiseen yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 10.3.2012 päättyvin koeajoin ja suorittamaan Verohallinnolle vahingonkorvauksena yhteensä 61 890,66 euroa sekä korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut, kaikki määrät viivästyskorkoineen. A määrättiin lisäksi liiketoimintakieltoon 10.3.2010 ja 10.3.2014 väliseksi ajaksi.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Sakari Luojola ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden päätös 12.8.2010

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi valituksen ja käräjäoikeuden ratkaisun perusteella olevan selvää, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:ssä säädetyt edellytykset olla jatkamatta valituksen käsittelyä olivat täyttyneet. Sen vuoksi hovioikeus päätti, ettei valitusta otettu enempään tutkintaan, ja jätti käräjäoikeuden tuomion pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Ahnger, Mariitta Lehmus ja Mikko Suvanto.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A on tuomittu Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa törkeästä veropetoksesta, kirjanpitorikoksesta, väärennyksestä ja törkeästä petoksesta yhteiseen yhden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä liiketoimintakieltoon. A:n maksettavaksi tuomitut vahingon- ja oikeudenkäyntikulukorvaukset Verohallinnolle ovat yhteensä yli 62 000 euroa.

2. A on valittanut hovioikeuteen. Hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n (381/2003) nojalla seulonut valituksen.

3. Hakiessaan muutosta Korkeimmassa oikeudessa A on lausunut, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisuissa hänen on katsottu syyllistyneen rikoksiin. Valituksenaan A on lausunut, että hän ei ollut saanut käyttää asiassa avustajaa, vaikka oikeus avustajaan kuuluu kaikille.

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa ensi sijassa kysymys siitä, onko hovioikeus saanut seuloa valituksen. Arvioitavana on tällöin erityisesti se, mikä merkitys on annettava sille seikalle, ettei A:lla ole ollut avustajaa asian käsittelyn missään vaiheessa.

Hovioikeuden menettelyn arviointi

Avustajaan tai puolustajaan oikeuttavat säännökset

5. Suomen perustuslain 21 §:ssä turvattuun oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin katsotaan kuuluvan myös oikeus avustajaan. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikoksesta epäillyllä on oikeus itse huolehtia puolustuksestaan esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Pykälän 2 momentin mukaan epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, jos: 1) häntä epäillään tai hänelle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuukautta vankeutta, tai tällaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta siihen; tai 2) hän on pidätettynä tai vangittuna. Edelleen pykälän 3 momentin mukaan epäillylle on määrättävä puolustaja viran puolesta muun muassa silloin, kun: 1) epäilty ei kykene puolustamaan itseään; tai 4) siihen on muu erityinen syy.

6. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan jokaisen rikoksesta syytetyn vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä. Jollei syytetty pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa. Vastaava periaate on ilmaistu myös Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa.

7. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n esitöissä (HE 132/1997 vp s. 31) on lausuttu, että vastaajaa rikosoikeudenkäynnissä avustava puolustaja on myös tuomioistuimen toiminnan kannalta toivottava. Tuomioistuimen on viran puolesta otettava rikosasiaa käsitellessään huomioon oikeudenkäynnissä esille tulevat vastaajalle edulliset seikat. Oikeudenkäynnin johtaminen on tuomioistuimelle kuitenkin huomattavasti helpompaa, jos vastaaja ja syyttäjä ovat tasavertaiset osapuolet, ja vastaajan taholta osataan oma-aloitteisesti kiinnittää tuomioistuimen huomiota vastaajalle edullisiin seikkoihin. Puolustajan merkitys oikeudenkäynnissä korostuu erityisesti silloin, kun rikosasiassa on vaikea oikeuskysymys tai asia on laaja ja monimutkainen. Hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä lakivaliokunta (LaVM 17/1997 vp s. 7 - 8) piti tärkeänä, että pykälään lisättiin säännökset siitä, milloin tuomioistuin voi viran puolesta määrätä syytetylle puolustajan. Vaikka syytetyllä on periaatteessa oikeus puolustautua henkilökohtaisesti, valiokunta totesi, ettei syytetty aina siihen kykene. Tällöin on viran puolesta huolehdittava siitä, että oikeudenkäynnin eri osapuolilla on tasavertaiset mahdollisuudet toimia oikeudenkäynnissä.

Oikeuskäytännöstä

8. Kuten edellä mainituista säännöksistä ilmenee, oikeus avustajaan kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeisiin. Jokaisella on oikeus saada itselleen avustaja omin varoin. Oikeus julkisin varoin kustannettuun puolustajaan on turvattava oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu tämän merkitsevän, että puolustaja on tarpeen ainakin silloin, kun kysymyksessä on vakava, vapausrangaistuksen uhan perustava rikos tai asiassa on vaikeita oikeus- tai tosiasiakysymyksiä (Quaranta v. Sveitsi 24.5.1991, kohdat 33 - 34, Benham v. Yhdistynyt Kuningaskunta, suuri jaosto 10.6.1996, kohdat 60 - 64). Viimeaikaisessa tulkintakäytännössään, jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on erityisesti tähdentänyt myös oikeutta avustajaan tai puolustajaan jo silloin, kun rikoksesta epäilty on esitutkintavaiheessa vapaudenmenetysten ja kuulustelujen kohteena (mm. suuren jaoston ratkaisu Salduz v. Turkki 27.11.2008), ihmisoikeustuomioistuin on korostanut oikeudellisen avun merkitystä epäillyn itsekriminointisuojan ja puolustautumismahdollisuuksien turvaamiseksi kiinnittäen samalla huomiota siihen, että rikosasian oikeudenkäynti on muodostunut vähitellen yhä monimutkaisemmaksi menettelyksi.

9. Ihmisoikeussopimuksen määräykset eivät estä vastaajaa puolustautumasta itse niin halutessaan. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu välttämättömäksi asettaa erityisiä vaatimuksia sen suhteen, missä olosuhteissa epäillyn tai syytetyn voidaan katsoa pätevästi luopuneen oikeudesta puolustajaan (muun muassa Pishchalnikov v. Venäjä 24.9.2009, kohdat 77 - 78, suuren jaoston tuomio Sakhnovskiy v. Venäjä 2.11.2010, kohta 90 ja Saman v. Turkki 5.4.2011, kohdat 32 - 33).

Asian käsittelystä alemmissa oikeuksissa

10. Syyttäjä on käräjäoikeudessa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen syytekohdissa 1 - 4 törkeästä veropetoksesta, kirjanpitorikoksesta, väärennyksestä ja törkeästä petoksesta. Syytteen teonkuvausten perusteella A oli: 1) yksityisenä elinkeinonharjoittajana antanut viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta jättämällä ilmoittamatta verottajalle elinkeinotulojaan verovuosilta 2002 - 2007 yhteensä 121 730,07 euroa, jolloin hänelle oli jäänyt määräämättä tuloveroa sanotulta ajalta yhteensä 37 038,66 euroa; ja lisäksi harjoittaessaan arvonlisäverovelvollista elinkeinotoimintaa veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt antaa toiminnastaan ilmoituksia verottajalle, jolloin toiminnasta oli jäänyt määräämättä arvonlisäveroja verovuosina 2002 - 2007 yhteensä 24 852 euroa; 2) tahallaan laiminlyönyt kokonaan liiketapahtumien kirjaamisen vuosina 2002 - 2007; 3) vuosina 2002 - 2006 väärentänyt viisi ennakkoperintärekisteriotetta sekä kaksi arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemistä osoittavaa todistusta ja käyttänyt niitä harhauttavana todisteena elinkeinotoiminnassaan; ja 4) sanottuja väärennettyjä asiakirjoja käyttämällä vuosina 2002 - 2006 erehdyttänyt S Oy:n tekemään kanssaan maansiirtoalan aliurakointia koskevia sopimuksia ja maksamaan urakoista esittämänsä laskut arvonlisäverollisina, jolloin mainitulle yhtiölle oli aiheutunut 46 247,49 suuruinen vahinko yhtiön joutuessa tilittämään valtiolle maksamattomat ennakkoverot ja arvonlisäverot.

11. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A oli käräjäoikeudessa syytteeseen vastatessaan tunnustanut teot siten, että: 1) syyte oli oikea muutoin paitsi verovuosien 2002, 2004 ja 2007 osalta, koska A oli tehnyt urakoita näinä vuosina vain osan vuotta; hänellä oli ollut elinkeinotuloa vain muutamana kuukautena vuodessa, joten syytteen mukaisten vältettyjen verojen määristä oli vähennettävä 2 000 euroa kultakin kyseiseltä vuodelta; vastaavassa suhteessa oli vähennettävä vältettyjen arvonlisäverojen määriä mainituilta vuosilta; 2) syyte oli sinänsä oikea, mutta koko tekoajalta A ei ollut syyllistynyt kirjanpitorikokseen; ja 3) - 4) syyte oli oikea.

12. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen syytteen teonkuvausten mukaisiin rikoksiin ja tuominnut hänet kohdassa 1 kerrotuin tavoin.

13. A on käsin kirjoitetussa valituksessaan hovioikeudelle esittänyt vaatimuksen siitä, että hovioikeus poistaisi hänelle tuomitun 46 734,35 euron suuruisen maksuvelvollisuuden S Oy:lle. Lisäksi A on viitannut riitaisuuksiin yhtiön hankkimien polttoaineiden käyttämisestä aliurakoinnissa. Hovioikeus on tulkinnut A:n muutoksenhakukirjelmän törkeää veropetosta ja kirjanpitorikosta koskevaksi valitukseksi ja katsonut A:n vaatineen syytteiden hylkäämistä näiltä osin.

Huolenpito puolustuksen tehokkuudesta

14. Asian käsittelyssä alemmissa oikeuksissa ei ole vedottu A:n esitutkinnassa antamiin lausumiin eivätkä hänen poliisikuulustelussa antamansa lausumat kuulu asian oikeudenkäyntiaineistoon. Velvollisuus huolehtia A:n puolustuksen tehokkaasta järjestämisestä ei siten tule tässä asiassa arvioitavaksi esitutkintamenettelyn osalta.

15. Käräjäoikeuden 10.3.2010 pidetyn pääkäsittelyn pöytäkirjan mukaan A oli ollut oikeudenkäynnissä läsnä ilman avustajaa. Oikeudenkäyntiaineistosta ei ilmene, että A olisi ilmoittanut, ettei hän oman käsityksensä mukaan olisi tarvinnut eikä myöskään halunnut avustajaa. Verohallintoa edustanut asianvalvoja on Korkeimpaan oikeuteen antamassaan vastauksessa ilmoittanut muistikuvanaan, että käräjäoikeuden puheenjohtaja oli selvittänyt A:lle syytteen vakavuutta ja mahdollisuutta hankkia avustaja. Asianvalvoja on pitänyt mahdollisena, ettei A ehkä ollut ymmärtänyt avustajan tarpeellisuutta. Pääkäsittelyn pöytäkirjaan ei ole kuitenkaan kirjattu, että A:lle olisi selvitetty hänen oikeutensa saada avustaja tai tarvittaessa puolustaja. Myöskään ei ilmene, että käräjäoikeus olisi harkinnut puolustajan määräämistä A:lle viran puolesta.

16. A:lle on muun muassa vaadittu rangaistusta törkeästä veropetoksesta ja törkeästä petoksesta, joiden kummankin vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta vankeutta ja enimmäisrangaistus neljä vuotta vankeutta. Törkeää veropetosta koskeva syyte on vältettyjen verojen määrän osalta perustunut verottajan jälkikäteisiin arvioihin A:n liiketoiminnan veronalaisesta elinkeinotulosta ja verollisesta myynnistä sekä oletuksenvaraisista vähennyseristä sekä niiden pohjalta tehtyihin laskelmiin. Syytettä tukeva todistelu on näiltä osin perustunut verotarkastuskertomukseen ja siihen nojautuneisiin jälkiverotus- ja arvonlisäverotuspäätöksiin sekä tätä kirjallista selvitystä tukeneeseen henkilötodisteluun. Rangaistusvaatimuksen lisäksi asiassa on esitetty Verohallinnon huomattavan suuri vahingonkorvausvaatimus. Petosrikosta ja kirjanpitorikosta koskevat syytteet ovat perustuneet samaan A:n liiketoimintaan.

17. Korkein oikeus toteaa, että A:lle on vaadittu rangaistusta vakavista rikoksista, joista voi seurata ankara rangaistus ja tuntuva vahingonkorvausvelvollisuus. Esillä olleet tosiasia- ja oikeuskysymykset ovat laadultaan monimutkaisia, joten puolustautuminen oikeudenkäynnissä ilman asiantuntevaa apua on yleensä vaikeaa. A on ilman avustajaa oikeudenkäynnissä vahingokseen tunnustanut suurimman osan niistä teoista, joista hänelle on vaadittu rangaistusta. A ei ole syytteen osittain kiistäessään vedonnut edukseen kirjalliseen näyttöön tai esittänyt muutakaan todistelua. Käräjäoikeuden tuomio on perustunut syyttäjän ja verottajan puolelta esitetyn henkilö- ja asiakirjatodistelun ohessa A:n osittaiseen tunnustamiseen ja syytteen myöntämiseen.

18. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on ollut käräjäoikeudessa vastapuoliinsa nähden selvästi heikommassa asemassa vastatessaan itse syytteeseen ja korvausvaatimuksiin. A ei ole selvästikään kyennyt yksin valvomaan etuaan asian käsittelyssä. A:lle olisi pitänyt selvittää, että hänen oikeutensa turvaaminen oikeudenkäynnissä edellytti lainopillisen koulutuksen saaneen henkilön avustusta ja kerrotuissa olosuhteissa hänelle olisi tullut määrätä viran puolesta puolustaja, koska hän ei ilmeisestikään ole ymmärtänyt sitä, että hän on tarvinnut oikeudellista apua puolustautuessaan syytettä ja korvausvaatimuksia vastaan. Käräjäoikeus on tämän vuoksi jättänyt riittävällä tavalla huolehtimatta siitä, että A:n oikeus tasavertaiseen puolustautumiseen asiassa olisi toteutunut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten mukaisesti.

19. Koska käräjäoikeuden menettely on ollut edellä todetulta osin virheellinen, hovioikeus ei olisi saanut seuloa A:n valitusta.

Seulonnan edellytyksistä muilta osin

20. Korkein oikeus toteaa jutun kirjallisen todistusaineiston osoittavan, että yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimineelle A:lle on määrätty veronkorotukset samasta menettelystä, mikä on ollut häntä vastaan esitetyn veropetossyytteen perusteena. Kyseiset veronkorotukset ovat koskeneet tuloverotusta vuosilta 2002 - 2007 ja arvonlisäverotusta tilikausilta 2005 - 2007. Veropetossyyte on tullut vireille käräjäoikeudessa 30.9.2009.

21. Korkein oikeus on vakiintuneessa käytännössään (KKO 2010:45, 46 ja 82 sekä 2011:111) katsonut, että vastaajalle määrätyt veronkorotukset voivat johtaa siihen, ettei samaan menettelyyn perustuvaa syytettä saa tutkia, mikäli veronkorotukset ovat tulleet lopullisiksi ennen syyteasian vireilletuloa. Käsillä olevassa tapauksessa käräjäoikeus ei ole ratkaisussaan lausunut siitä, mikä merkitys A:lle määrätyillä veronkorotuksilla on sen suhteen, onko syyte voitu kaikilta osin tutkia. Hovioikeuden olisi tullut ottaa tämä huomioon eikä se olisi tästäkään syystä saanut seuloa valitusta.

Hovioikeuden menettelystä muutoin

22. Korkein oikeus toteaa, että A on itse laatimassaan valituksessa vaatinut hovioikeutta poistamaan ennen rikosasiaa vireillä olleessa riita-asiassa A:lle tuomitun maksuvelvollisuuden S Oy:lle. Yhtiön kanteessa oli ollut kyse sen vahingon korvaamisesta, mikä yhtiölle oli aiheutunut A:n syyksi tässä rikosasiassa luetun petosrikoksen johdosta. Yhtiö ei ole kuitenkaan syyttäjän rangaistusvaatimukseen yhtyessään esittänyt vahingonkorvausvaatimusta eikä tässä rikosasiassa siten ole ollut kyse A:n valituksessaan mainitsemasta korvausvelvollisuudesta. Myös valituksessa mainittujen muiden seikkojen yhteys tässä asiassa käsillä oleviin syytteisiin on jäänyt epäselväksi. Hovioikeus ei kuitenkaan ole varannut A:lle tilaisuutta korjata tai täydentää valitustaan puutteellisilta ja epäselviltä osiltaan, vaan on tulkinnallaan arvioinut sen, miltä osin A oli valituksessaan vaatinut käräjäoikeuden tuomiota muutettavaksi. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo vielä, että hovioikeudella olisi ollut jo valituksen perusteella aihetta ottaa viran puolesta arvioitavaksi kysymys A:n kyvystä huolehtia itse puolustuksestaan myös hakiessaan hovioikeudessa muutosta käräjäoikeuden langettavaan tuomioon. Korkein oikeus pitää hovioikeuden menettelyä valituksen käsittelyn osalta näissäkin kohdin virheellisenä.

Johtopäätös

23. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeus olisi saanut seuloa A:n valitusta. Asiassa on huolehdittava siitä, että A:n oikeus asianmukaiseen puolustautumiseen turvataan määräämällä hänelle viime kädessä puolustaja viran puolesta. Jotta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset tässä suhteessa täyttyvät asian käsittelyn kaikissa vaiheissa, on asian käsittelyä jatkettava käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös ja käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy ottaa asia omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Juha Häyhä ja Soile Poutiainen. Esittelijä Kaarlo Hakamies.